torstai 25. toukokuuta 2017

Tälle kauniille aamulle Pentti Holapan runo Askel lähemmäksi:

"Jos olemassaolossa ja sen sirussa, elämässä
on mieltä, niin se on pelkoa ja rohkeutta,
rohkeutta pelosta huolimatta. Kurkottelen
tietoisuutta kohti ja yllän sokaistumaan
kuolemasta. Silti rakennan pyramideja
satunnaisista aineksista, päivin yhtä,
öisin toista,  ja molemmat hajoavat. Sen tiedän
ja silti aloitan. Silti rakastan, vaikka olen
menettänyt toivoni tuhat kertaa. Tiedän, että
joka kerta olen askelen lähempänä toivoa."

Pentti Holappa

Lähde: Elämänuskon kirja
(toimittanut Sanna Jaatinen)




keskiviikko 24. toukokuuta 2017


Usein tärkeimmät oivallukset
syntyvät pettymyksen hetkillä.
Olisi tarkoitus oppia jotakin.
Väistänkö silloin asian kohtaamista
vai katsonko suoraan, mitä se on.
Jos en katso suoraan, 
mutkista ei tule loppua.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tälle päivälle Elvi Sinervon kaunis runo <3:

Maammo runontekijä laulaa rakkaudesta

"Kun Maammo Runontekijä oli tullut vanhaksi, 
jättivät hänen nuoruutensa laulut hänet 
kuin linnut lahon puun. 
Vaieten hän eli kansansa keskuudessa kuolemaa odottaen,
ja hänen päivänsä olivat tyynet kuin Pienimmän Joen juoksu. 

Kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta,
tuli nuorin pojantytär hänen luokseen
kasvoillaan kaikki riemu ja kaikki tuska,
koska hän rakasti ensimmäistä kertaa.

Salaten kasvojensa paisteen hän upotti jalkansa
                                                        Pienimmän 
joen
veteen
ja puhui vanhukselle näin:
Paljon sinä Maammoni lauloit kukista ja metsän eläimistä,
maan murheesta ja suurista virroista: mistä ne tulevat
                                                                 ja minne ne menevät.
Lauloit myös kansamme kärsimyksistä ja taisteluista    
yövaiheen aikana ja aamukauden alkaessa,
paljon hyvästä ja pahasta, mikä ihmisten kesken tapahtuu,
ja miten kaikki on ymmärrettävä.

Mutta vähän, Maammoni, lauloit rakkaudesta.
Tokko koskaan todella rakastitkaan?

Pienimmän Joen vesi hyväili Nuoren jalkoja
ja Vanha vastasi hänelle näin:
Kun näin pääskysen lentävän ja koivunlehtien värisevän,
kun puiden varjot pitenivät ja tuuli tuli kaukaa,
syntyivät lauluni kauneudesta.

Ihmisen teot olivat kuin samea virta.
Mutta murhaajan vihaan on alkulähde
ja kaiken-kipuun sana, joka sen kirvoittaa.

Minä näin vuorten siirtyvän ihmisten uskosta
ja kuinka väkevät virrat muuttivat suuntaa.
Tämä oli lauluni tiedosta.

Mutta mikä olin minä laulamaan ihmisen
                                                                       rakkaudesta.
Omani oli minun yksin, enkä sitäkään ymmärtänyt.
Tajuamatonta en tietänyt,
ehdoton ei vastannut kysymyksiini,
enkä yksinäisyyttäni jakanut kenenkään kanssa.

Mene, Nuorin pojantytär. Rakasta."

 Elvi Sinervo 


Lähde: Elämänuskon kirja

(Toimittanut Sanna Jaatinen)

https://www.youtube.com/watch?v=0cyryXle5a4

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

"Vanha mylly kertoa voi monta tarinaa..."

Kaksi vuotta sitten olin jälleen runoillut runohaasteen innoittamana. Taikinanteko silloinkin ollut mielessä:

Tänään tuumailin tehdä taikinoita. Taitaisin tottua tähän. Tuttavani tuvassa tuunailin, tapoja toisia tälle torstaille tehokkaasti toteutin. Tietysti taas tipusia tiirailin, taivaanlintuja tuijottelin. Taivaasta tiputteli tuhannet tipat. Tuliaiset tuttavalta taskussa tulin takaisin. Taikinat tekemättä, tavoitteet totetutumatta. Tyytyväisyys taattu tässäkin tapauksessa. Taivaallinen tahdonvoima täytetty. Tämä toimii :)

Eilen jälleen Kiteenjärven kierroksella ja siellä pysähdyimme ihastelemaan vanhan myllun vesiputousta. Henkiäkin tuli pelastettua. <3. Pari lintua oli jäänyt rannalla olevaan katiskaan ja sieltä ne saatiin pelastettua. Hanhia oli taas hurjasti pelloilla. 
Illalla rannalle saunomaan ja siellä saimme todistaa Silkkiuikun soidinmenoja. Oli aika ylvään näköistä:

https://www.youtube.com/watch?v=0tRKsYUct7o

Vanhan myllyn kunniaksi:

https://www.youtube.com/watch?v=_Y-AxLKCvSk

Suloista sunnuntaita <3

Sari


perjantai 19. toukokuuta 2017

Kaksi vuotta sitten olin saanut runohaasteen. Tämmöinen tarina sieltä tupsahti:

Tippoja toistensa tuntumassa taitaa tipahdella taivaalta tänäänkin, totean. Tänäänkin touhuan tosissani. Teen tapunaisille täytettä. Tuumailen,tulisiko tuttuja tuvan täydeltä turisemaan. Tutkitaan tunnelmat, tunnustetaan tosiasiat. Tähdet tietänevät totuuden Täpinöissäään tämä tyttö tietysti  Tuletko Tiina-tyttöseni, taiteilija taivaanlahja. Toisitko tänne tarinoita, toisille tavailtavaksi, tutuille tuumailtavaksi?.
Tietysti tahdon toivottaa tunnelmallista tiistaita  Tykkkäyskiintiö tärähti täyteen.


Tänäänkin tulee tippoja. Paistokset vain ovat vaihtuneet tapunaisista (= kukkoset, pyöröset) karjalanpiirakoihin :)

Parhainta perjantaita <3

Sari

torstai 18. toukokuuta 2017

Rannoilla käydessä ihasteltiin mm. kiviä. Kaikenlaisia muotoja ja kuvioita löytyi kivistä. Ja lähtihän sieltä taas matkaankin yksi erikoisen kiiltävä kivi. Oli siellä rannalla ollut muitakin:
Tuosta ensimmäisen kuvan kivestä tuli mieleen pupun korvat, niin sen kunniaksi sitten Immi Hellenin runo, joka oikeastaan tähän toukokuuhun sopiikin aika hyvin:

"Lunta tiuhaan pyryttävi,
jänö juosta hyryttävi,
loikkaa pitkin hankivuorta,
purasevi haavankuorta.
Taas jo kiekkona se kiitää,
lumihiutaleena liitää.
Repolainen pörröturkki
pesän suulla seistä kurkkii:
Mitäs siellä sipsuttelet,
hörhökorva hipsuttelet?
Jänö:
Lämpimikseni mä vähän
poljen talvitietä tähän.
Tuli vilu, senhän tiesi,
kun on kylmä tuvan liesi.
Kettu:
Tule meille, Pupuparka,
miksi olet kaino, arka?
Meill’ on paljon polttopuita
lämmitellä sääriluita.
Pannaan hyvä hoittu pesään,
viivy vaikka ensi kesään.
Jänö:
Suuri kiitos kutsumasta!
Mull’ on myöskin viisi lasta,
nekin tupahasi tuon ma,
sen jos sallit, kettu kuoma.
Kettu:
Vielä kysyt, velikulta,
kaikin saatte suojaa multa.
Joudu, joudu, nopsajalka!
(itsekseen)
Nyt ne mulle kestit alkaa.
Yli hangen jänö luippii,
korvat hörhöllänsä huippii,
juoksee, että viikset vilkkaa,
Kettu-Repolaista pilkkaa.
Repolainen pörroturkki
pesän suulla seisoo, kurkkii.
Vesi kielelle jo kierii,
mutta päivät, viikot vierii –
eipä jänö tuonutkaan
surman suuhun poikiaan."
Immi Hellen